Nosework - laji jokaiselle!

Nosework on laji, joka sopii ihan jokaiselle koiralle rodusta, iästä, koosta tai kunnosta riippumatta, ainakin jos päätavoite on koiran mielenvirkistys ja aktivoiminen. Kätköjä voi tehdä minne vain: sisään, ulos, pahvilaatikkoihin, ajoneuvoihin... vain mielikuvitus on rajana! Kätköjen korkeus voidaan sopeuttaa treenattavan koiran - tai kissan, hevosen, lampaan.. - mukaan, samaten kätkön ikä eli se, miten kauan kätkö on ollut paikallaan ennen kuin eläin lasketaan sitä etsimään. Laji on myös erittäin omistajaystävällinen: sinulla kestää minuutin verran tehdä kätkö, mutta eläimellä menee helposti aikaa ja energiaa sen etsimiseen. Nopein ja helpoin tapa saada tyytyväisenä tyytyväisenä tuhiseva koira viereen ja untenmaille! Jos mitään muuta ei koiran kanssa sinä päivänä ehdi ja kykene tekemään, nosework takaa yöunesi! 

Nosework on siis sitä, että koira (tai melkein mikä tahansa muu eläin) etsii hajulähteen, joka noseworkin alokasluokassa on eukalyptushydrolaatti. Hydrolaatti ei haise niin voimakkaalle kuin esim. eukalyptus saunatuoksuna, ja se haihtuu aikaa myöten. Haihtuminen on hyvä ominaisuus, jos haluat käyttää samaa tilaa toisen kerran eri kätköjen merkeissä. Toki hajulähde pitää silti poistaa, koska emme tiedä, miten kauan koira aidosti pystyy sen haistamaan.

Koiran löytäessä kätkön sen pitää ilmaista se jollakin tavalla. Yksinkertaisin tapa on suosittu: koira jää tuijottamaan tai osoittamaan nenällään kätköä. Tämä toimii hyvin myös silloin, jos kätkö on korkeammalla kuin minne koiran jalat ylettävät. Tuijottaminen on myös helppo opettaa. Edellisessä Uutispostissamme kerroimme kohdetyöskentelystä. Tämä artikkeli on yhä luettavissa sivuillamme, jos et sitä ole lukenut. Kurkkaa se täältä >> Yhtä kaikki, kohdetyöskentely tai oikeammin nenäkohteen ja keston siihen opettaminen toimii hyvänä pohjana. Kun koira osaa pitää nenäänsä rauhassa paikallaan vaikkapa mukin sisällä tai kosketuskepin pallopäätä vasten, se yleistää saman käytöksen nopeasti myös hajuille. Tällöin tämä kannattaa tehdä purkkiradalla ja siirtää siitä vähitellen muuhun etsintään. Toinen tapa opettaa tuijotus, on namipallo! Tämä >> on loistava lelupalkka myös niille, jotka eivät niin välitä leikkimisestä! Esim. bordercolliepojat Jones ja Iippa ovat totaalisen myytyjä tämän lelun kanssa treenaamiseen, Jones 9v. saattaa kytätä kodinhoitohuoneen kaappia iltakaudet, jotta joku tajuaisi tulla treenaamaan... Mutta takaisin noseworkin ilmaisuun. Laita namia pallon sisälle, pidä pallo lattiaa vasten kädessäsi, ja kun koira tuijottaa sitä, heitä pallo ja anna koiran juosta sen perään. Jos koira yrittää ottaa pallon, älä sano mitään, mutta estä hellästi koiraa saamasta palloa. Jos koiralle on jo aiemmin opetettu luopuminen, se lakkaa hyvin nopeasti yrittämästä ja vain tuijottaa! Tämän voi nimetä, ja kun koira löytää kätkön, voit vain pyytää sitä tuijottamaan. Aloita lyhyestä kestosta, pidennä aikaa vähitellen. 

Ai miksi koiran pitää ilmaista kätkö? Eikö riitä, että se löytää sen? Naksautetaan pelkästä löydöstä. Tämä on koiralle helpompaa ja vaivattomampaa. Näin kuulemme usein koiranomistajien sanovan. Se ei itse asiassa pidä paikkansa. Monelle koiralle epävarmuus on melko ikävä tunne. Ilmaisukäytöksen puuttuminen jättää koiran tyhjän päälle: se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Kätkö on löytynyt, ja nyt tänne se namipallo! Kuvitellaanpa, että olet itse kilpailemassa ja tiedät, että voitat menemällä maaliin. Mutta et vain tiedä, missä se maali on ja miten sinne pitäisi mennä. Ehkä ei saakaan juosta maaliviivan yli, vaan sinne pitäisi kävellä voittaakseen. Pitäisi olla nopea, mutta et tiedä minne mennä etkä millä askellajilla. Koiralle on aina helpompaa, kun se tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän keksi aikanaan tyyppi nimeltä David Premack. Hänen nimellään kulkee Premackin periaate (Premack's principle), joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että kun heikompaa käytöstä seuraa vahvempi käytös, tuo heikompi käytös vahvistuu. Eli yksinkertaisimmillaan istuminen vahvistuu, kun sitä seuraa herkkupalan syöminen. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kuten koulutus ylipäätään, se on yksinkertaista, mutta ei lainkaan helppoa. On siis järkevää aloittaa koulutus siitä, että opettaa koiralle, mitä sen pitää tehdä, kun se löytää. Tällöin koira etenee aina vaikeammasta tehtävästä kohti helpompaa, eikä toisinpäin. Vaikean tehtävän ratkaisemisen jälkeen helppo tehtävä tuntuu palkinnolta. Ratkaisun keksimisen voitonriemun tuntee myös koira! Jiihaa, täällä se on! Nyt vain ilmaisen sen ja saan palkkioni! Myös tehtävät voivat toimia palkkiona. Moni koira esim. rakastaa noutoa! Voit helposti saada koiran onnelliseksi, kun lasket sen noutamaan vaikkapa palloa .. pallohulluistakin joskus puhutaan. Lisäksi, jos nyt palkkioista puhutaan, niin kannattaa muistaa, että myös syöminen ja leikkiminen ovat käytöksiä. Useinkaan ei käytös ole lelu tai makkara, vaan leikkiminen ja syöminen. Mitä tahansa muutakin, mitä koira haluaa tehdä, voi käyttää palkkiona. Kouluttaminen on siis käytösten - verbien - virtaa, jotka vahvistavat toisiaan! Tämän kun oikeasti osaa, voi jättää melko pieneen rooliin perinteiset palkat, eli syömisen ja leikkimisen.