Remmirähjäyksestä, osa 1

 

Vastaehdollistaminen on tunteen muuttamista, eli jos koira pelkää, se on ikäänkuin miinuksella. Jos koira ei pelkää (on ikäänkuin nollatilassa jotain asiaa kohtaan) se on neutraali, silloin puhutaan ihan vaan ehdollistamisesta, jos halutaan koiran ajattelevat positiivisia asioita neutraalin olotilan sijaan. Tämä on tilanne usein silloin, jos koulutetaan ohituskäytöstä pennulle: koira > ruokaa. Sama tekniikka, vaikka taustalla on erilaiset syyt. Sama tavoitekäytös. Matka on lyhyempi, kun aloitetaan nollasta eikä miinukselta. Ajattelen siis tunteita janalla: miinuspäässä on negatiivinen tunne, nolla on neutraali ja mitä kauemmaksi oikealle mennään, sitä enemmän koira toivoo toisen koiran tulevan vastaan.

 

 

 

 

 

 

 

Nelikenttäajattelun mukaan R+ (positiivinen vahviste) ja P- (negatiivinen rankaisu) toimivat aina pareina. Ei ole toista ilman toista. Sama pätee P+ (pos.rankaisu) ja R- (neg.vahviste).  Koskaan ei siis voi kouluttaa ilman rankaisua, ei koskaan. On valittava, kumpaa parivaljakkoa hyödyntää. On siis hyvä tiedostaa, että rankaisu on mukana aina, halusi tai ei. Luonnollisesti tämän tiedostaminen parantaa koulutuksen laatua. Rankaisu ei tässä tapauksessa tarkoita koskaan pahoinpitelyä. 

 

Rankaisun (P+) käyttö on usein houkutteleva pikaratkaisu ongelmaan. Sillä voi saada näennäisen onnistumisen heti. Kaikella on kuitenkin hintansa, ja tärkeintä on se, miten asia tulevaisuudessa menee. Yleensä kuitenkin vaaditaan aina vain kovempaa rankkua, jotta "koira uskoo" (varsinkin kovilla koirilla). Positiivisen rankaisun käyttö aiheuttaa usein muita ongelmia, jotka näkyvät ajan saatossa. Aiheesta on tehty tutkimuksia, joiden mukaan jopa neljännes positiivista rankaisua käyttäneet ihmiset ovat saaneet koiralta aggressiivisen palautteen. Tutkimus löytyy täältä >>. Kyseessä oli kyselytutkimus, jonka seuranta-aika oli vuosi. Kyselyyn saatiin 140 vastausta. 

 

 

 

 

Ongelmallisen käytöksen kohdalla täytyy aina käydä läpi myös koiran hyvinvointiin liittyvät tarpeet. Jos koiran rähinä johtuu turhautumisesta, koska se ei pääse toisen koiran luokse, silloin tämä käyttäytymistarve täytyy ensin tyydyttää. Eli koiralla pitäisi olla säännöllisesti riittävästi mahdollisuuksia sosiaaliseen käyttäytymiseen muiden koirien kanssa. Mikä on taas riittävästi kenellekin, on yksilöllistä.

 

Itselläni on kolme narttua, jotka ovat kirjoitusajankohtana 8,5 v,  2 v ja 2 v. Koirat leikkivät keskenään tuntikausia joka päivä, myös kohta 9 v täyttävä narttu. Näillä ei ole kovin kovaa tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen vieraiden koirien kanssa. Tarve leikille on valtava, eikä ihmisen ja koiran leikkiminen keskenään tyydytä täysin tätä tarvetta. Se on kyllä erinomainen lisä, ja vahvistaa koiran ja ihmisen yhteyttä, jos molemmat siitä aidosti nauttivat. 

 

Toki lisääntyneet leikit lajikumppanin kanssa yksin ei poista jo todennäköisesti tavaksi tullutta rähinäkäytöstä, vaan ohittaminen täytyy silti opettaa. Kuitenkin mahdollisuudet nousevat huomattavasti, jos tarvetta kohdata muita koiria leikin merkeissä ei ole. Tällöin muiden vahvisteiden arvo alkaa nousta, esim. ruoka kiinnostaa enemmän. Koirahan vertailee omistajalta tulevaa vahvistetta aina muihin tarjolla oleviin huvituksiin. 

 

Muita olennaisia käyttäytymistarpeita ovat esim. riittävä liikunnan saanti ja riittävä mahdollisuus käyttää aivoja järkevään tekemiseen. 

 

 

 

Yllättäen äkillisesti alkaneessa aggressiossa taustalla on lähes aina kipu. Vaikka kipua ei ensisijaisesti epäiltäisikään, on sen mahdollisuus aina tarkastettava. Nuorikin koira voi olla kipeä. Kivun hoidon laiminlyönti on eläinsuojelurikos. Ja kipu tekee kouluttamisesta täysin hyödytöntä. Tapauksissa, joissa koulutus ei ole edennyt, on aina ollut taustalla kipu. Se voi olla vaikkapa sisäkorvan tulehdus, jota on erittäin vaikea paikallistaa. Suosittelen siis käyttämään koiran eläinlääkärillä tai esim. osteopaatilla. Käyttäytymisiin erikoistunut eläinlääkäri ja ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja on esim. Kristiina Torp, joka ottaa vastaan Eläinlääkäriasema Arkissa ja osteopaatti Maaria Kaiperla, joka ottaa vastaan toimitiloissamme Visiolla ja omissa toimitiloissaan Tervakoskella. 

 

 

 

Tunteiden muuttaminen on hidasta, vaikka koiran kyky oivaltaa asioita onkin nopea. Siksi ohituskäytöksen muuttaminen on hidasta: kyseessä on yleisimmin pelkotilan muuttaminen rennoksi käytökseksi. Se ei tapahdu hetkessä. Pikaratkaisua tunteen muuttamiseen pelosta rentoudeksi ei ole. Ihmisenkään tunteet, varsinkaan pelko, ei poistu hetkessä. Ihmisen lentopelko ei katoa mihinkään, vaikka kuinka hokisi, että autoilu on lentämistä vaarallisempaa, ettei lentämistä tarvitse pelätä. Silti lentopelkoinen ihminen on usein autossa täysin rento. Koiralle ja sen kouluttamiselle on annettava aikaa. 

 

 

 

Halutun käytöksen lisäksi on mietittävä ratkaisu tilanteelle, jossa pahin tapahtuu ja koira räyhää. Miten toimia silloin, jotta ei pahentaisi ongelmaa?

 

Lisäksi on huomioitava myös se, ettei ei-toivottu käytös pääse vahvistamaan lisää. Tämä tarkoittaa usein muiden koirien karttelua tietyn ajan: ulkoilutuksia aikoihin, jolloin muita koiria olisi mahdollisimman vähän. Jos ohituksista yli puolet on epäonnistumisia, silloin ei-toivottu käytös vahvistuu vahvistumistaan. Ei juuri hyödytä saada järjestetyissä treeneissä muutama onnistuminen, jos epäonnistumisia on suhteessa huomattavan paljon enemmän. Kuitenkin helpotus, se että toinen koira poistuu, on pelkäävälle koiralle merkittävämpi vahviste kuin mikään, mitä taluttaja voi taskustaan kaivaa. 

 

Aihe jatkuu ...